Olen kirjoittanut kriittisiä tekstejä - ankaria päivälehtiarvosteluja sekä vapaamuotoisempia tuumintoja Huminaa-blogissa - vuodesta 2000. Aihepiirinä on ollut rakastamani ala: esittävä taide.
Olen opiskellut alaa ahkerasti lapsesta saakka sekä työskennellyt sillä erilaisissa rooleissa niin taiteellisella kuin hallinnollisellakin puolella. Uskallan siis sanoa, että olen sen suhteen ainakin jossain määrin asiantuntija.
Ruoan suhteen sen sijaan en ole. Kokkaan spontaanisti harvoin ja aina ohjeiden mukaan. Minun tekemästäni ruoasta tuskin kukaan montaa euroa maksaisi, vaikka joskus sitä on joku santsannutkin.
Mutta rakastan muiden tekemää ruokaa, oli tekijänä sitten puolisoni, ystäväni, vanhempani tai ravintolan kokki. Ravintoloissa syön usein - harvemmin viiden ruokalajin illallisia, useammin nopeita arkihaukkauksia.
Ruoka aiheuttaa kuitenkin aina tunteita, ihan niin kuin esittävä taidekin ja välillä olen kokenut tarvetta sitä sanoittaa. Tämä blogi vastaa siihen tarpeeseen.
Ja kyllä. Olen itkenyt Tampereen Koskipuiston Rossossa, koska tiramisu oli niin hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!