Tammikuussa 2014 matkustin ystäväni kanssa muutamaksi päiväksi Barcelonaan. Toisena päivänä kipitimme heti aamusta Sagrada Famiglia -kirkkoon, jonka lasimaalausten lävitse siivilöityvä aurinko sai tällaisen paatuneenkin pakanan kokemaan pyhyyden hetken.
Kirkosta päästyämme shoppailimme pitkin päivää nauttien paitsi herkulliset friteeratut sardellit lounaaksi, myös muutamat tuhdit gin & tonicit (joiden myötä päädyin ostamaan kengät, joissa ei voi kuin istua ja silloinkin sattuu, mutta se on toinen tarina se). Illallisaikaan olimme aivan uupuneita ja ostokset nopeasti hotellille heitettyämme sellaisessa nälkäkiukussa, että päätimme mennä ensimmäiseen ravintolaan, johon vain suinkin mahtuu.
Viereisessä korttelissa oli pieni baari ja toivoimme, että sieltä saisi edes tapaksia ensihätään. Mutta kun tarjoilija kuuli, että tulisimme syömään, hän ohjasikin meidät baarin takaa avautuvaan ravintolaan, jonka keskellä avokeittiössä hääräsi charmantti kokki.
Yritimme mennä vaivihkaa sivupöytään, mutta kokki vaati meitä tiskin ääreen istumaan. Menimme vähän epäluuloisina, mutta ateriasta sukeutui sekä kulinaarinen riemu että viihdyttävä esitys. Saimme flirttiä koko rahan edestä, mutta myös aivan ihanaa ruokaa. Tiski oli täynnä kaikenlaista merenelävää, jota en osaisi edes nimetä ja kokki pariloi ja paistoi niitä showmiehen elkein.
Pääruoaksi tilaamamme paella viivästyi hieman - mitä emme olleet ehtineet edes huomata, sillä alkupaloiksi nautitut tapakset ja drinkit olivat jo vieneet pahimmat kiukut mennessään - ja kokki kiikutti meille hyvitykseksi vielä yhdet tapakset. Kun selvisi, että lautasella oli lihaa ja ystäväni puolestaan kala-kasvissyöjä, hän pyöräytti vielä pannullansa kourallisen pienenpieniä simpukoita.
Onnellisina ja vatsat täynnä meidän olikin sitten helppo vyöryä kadun yli takaisin hotelliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Arvostan omalla nimellä kommentointia!